villatakki

Alkuillan valossa uudessa villatakissa. Lasiset vintage-napit Treasure Booth Suppliesiltä Amerikasta asti. Olen iloinen että sain pitkästä aikaa jotain valmiiksi. Takin nimi on Sheba niin kuin Cate Blanchettin Notes on a Scandal -elokuvassa; ensin sen piti olla sellainen kuin hänellä siinä, katsoin muutamaa villatakkiminuuttia elokuvasta hidastettuna kymmeniä kertoja. Samaa henkeä siinä on nytkin mutta ilman palmikoita. 

Harhaileva olo, kahden viikon päästä jossain Saharan yllä, paljon tekemätöntä mutta mitä, en oikein osaa aloittaa sitä enkä tätä.

Kun lähden pitkälle matkalle ajattelen aina kuolemaa – ihan ystävällismielisesti, synkistelemättä. Toiset varmaan ajattelevat aurinkoa ja naurua ja mainioita ruokia, ja kyllä minä niitäkin mietin, vähän. Tai ehkä muutkin ajattelevat kuolemaa, ehkä sitä ei vaan saa sanoa ääneen.

kummallinen

Ilma semmoinen että aarteita lentää sisään avoimista ikkunoista. Kerään niitä kasaksi ikkunalaudalle jotta sillä olisi jotain merkitystä, että ne lensivät juuri meille.

matkakumppani

nyt

normaali

Uuden elämänvaiheen aluksi pitäisi lähettää passi, 100 euroa rahaa, valokuvia ja rokotustodistus ihan perinteisessä kirjekuoressa toiseen maahan. Muistelen juuri tällaisesta minua varoitellun.

Perillä pienehkössä länsiafrikkalaisessa kalastajakylässä pankkikortin tunnuslukua tarvitaan kuulemma siihen, että sen voi kertoa autonkuljettajalle. Hän sitten laittaa kortin povitaskuun, ajaa 80 kilometriä ja tuo minulle tuliaisina haluamani summan rahaa, omalta tililtäni nostettuna.

Seuraavan kuukauden keskityn karistamaan suomalaista normaalia kannoiltani.

vapaa

satanut

Illalla puutarha oli satanut.