Olen itse aina ollut sellainen, jota laihaksi sanotaan, mutta pylly ja reidet eivät koskaan ole olleet ruipeloita kohtiani. Joskus 12-vuotiaana muistan olleeni vähän huolissani siitä, että takamus ja reidet levisivät vessanpöntölle istuessa epäesteettisesti, mutta sen jälkeen en ole asiasta huolehtinut. Olen ruvennut ylpeästi perseväksi.Jos saisin valita itselleni toisen ulkonäön, valitsisin komean afrikkalaisen naisen habituksen. Tiedättekö sellaisen, jossa takapuoli ja rinnat eivät pyytele anteeksi olemassaoloaan? Ihastuin Pariisissa naapurustossamme asuneisiin tummiin rouviin, jotka itsepalvelupesulassa komensivat kovaan ääneen lapsiaan, puhuivat ranskaa säksättävällä nuotilla ja kulkivat ympäri vuoden sandaaleissa, värikkäisiin kankaisiin kääriytyneinä. Suuret kuviot myötäilivät heidän mahtavia muotojaan ja lantio liikehti puolelta toiselle kuin ankalla, kun he kävelivät pyykkisäkkejään raahaten kohti kotia. Sellainen runsaus ja anteeksipyytelemättömyys on minusta järjettömän kaunista!
Tänään olen miettinyt Afrikkaa.
(Kuva: Tuula Heinilä, täältä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti