Bloggaaminen

Graduni päälähteenä oli teos nimeltä Living to Tell about It. Viime vuosina tuo nimi on alkanut näyttäytyä ihan uudessa valossa, kiitos blogien ja Facebookin. Mietin aika usein sitä, kuinka kovasti luomme nykyään omaa imagoamme kirjoittamalla näitä julkisia muistiinpanovihkoja ja päivittämällä erilaisten palvelujen statuksia. "Laura katsoo vihreää taulua" luo aika toisenlaista kuvaa kuin "Laura tuli koulutuksesta väsyneenä mutta laittoi kuitenkin hyvän ruoan ja ryhtyi töihin illaksi."

Kirjoitin kymmenisen vuotta sitten kolumnia erääseen paikallislehteen. Se oli lyhyt pätkä ja ilmestyi kerran kuussa. Eräänä päivänä minulle kirjoitti sähköpostia nuorukainen, johon kolumnisti-identiteettini oli tehnyt suuren vaikutuksen. Hän ilmoitti olevansa sieluntoverini.

En innostunut. Paljastui kuitenkin aika vaikeaksi tehtäväksi vakuuttaa innokkaalle ihailijalle, että ihan oikeassa elämässä taidan olla jotain varsin toista kuin mitä noista lyhyistä kirjoituksista ilmenee. Että minua ei mitenkään voi kiteyttää noihin muutamiin teksteihin. Että oikeasti elämäni on muualla.

Eipä hän uskonut tietenkään. Alkoi vannoa yhtä ja toista. Lopetin vastaamasta. Muistan ihmetelleeni, mistä hän oli saanut sähköpostiosoitteeni; nykyään se ei olisi temppu eikä mikään, kenellekään.

Silti taas kirjoitan. Tämä blogi on kaikista julkisista kirjoituksistani varmasti lähimpänä minua. Aloin kirjoittaa Sanakirjaani, kun kyllästyin valitsemaan blogiini joillakin muista blogeista kopioimillani kriteereillä "kaunista" ja "kiinnostavaa". (Kuten puolikkaita astioita. Kukahan keksi, että niitä on kiva kuvata?) Täällä saan mellastaa vähän enemmän itseni näköisesti.

Kuitenkaan tämä ei ole minä, eikä minun päiväkirjanikaan. Valitsen, sensuroin, pyyhin paljon pois. Jätän julki valittuja paloja. Miksi?

Piilomajassa on käyty mielenkiintoista keskustelua bloggaamisen vaikutuksista elämään, mieltymyksiin ja taulujen paikkoihin.  Kannattaa käydä katsomassa! Alkujaan minunkin piti vain linkittää sinne...