lauantai 15. toukokuuta 2010

komparatiivi

perjantai 14. toukokuuta 2010

inspiraatio
























= pieni työhuone-kauppa-kahvila (eivätkö Länsi-Helsingin lähiöt olekin täyttymästä ikätovereistani, jotka kaipaavat kivoja lähipalveluita?)
= vain muutama ihana vaate, jotka sopivat yhteen (miksi pakkasin kadonneen matkalaukun melkein täyteen – miksi minua ei suuresti harmita sen hukkuminen?)
= kekseliäs koti (miksi laminaattia, miksi kaikkialla, miksi aina vain valkoisia keittiöitä?)
= laattalattiat keittiöön
= hengailu, virtsaavan miehen ja kuolleen rotan näkeminen, afrikkalaisesti pukeutunut nainen jonka syntyperää vain arvuuttelen, parveke jonne pääsee neljästä eri ovesta

torstai 13. toukokuuta 2010

kulttuuri

























Matkalaukku on kadonnut. Musta kumirata nytkii eteenpäin minuutista toiseen, mutta siinä pyörii vain tumma laukku, jonkun hylkäämä tai väärään paikkaan tullut.

Matkatavaraselvitys on pieni huone, jonka keskellä on maalia täynnä oleva ämpäri teloineen. Kysellään laukun kokoa ja väriä, pehmeä vai kova? Viereisellä tiskillä mies jäljittää kadonnutta lääkekassia, ja virkailija toistaa kerran toisensa jälkeen: oletteko varma että se on kassi eikä laukku, meillä olisi musta laukku kyllä? Mies ei tyydy laukkuun, vaikea asiakas. Jos se ei ole tämä laukku, emme voi tehdä mitään, selittää virkailija.

Muistan, että Ranskassa moni puheenvuoro aloitetaan "Le problème c'est que..." – "Ongelma on, että..." Lukiossa ranskanopettajamme antoi muistisäännön: "Le problème, ongelma, on aina maskuliini, kun taas la solution, ratkaisu, on feminiini".

Lentokentällä menemme ostamaan lippuja kaupunkiin vievään bussiin. "Päivää, haluatteko liput?" kysyy tupakoiva rouva lippuluukun ulkopuolella. Myönnämme. "Seuraava bussi lähtee puolelta, ei ole vielä kiire. Poltan tämän loppuun." Rouva vetää henkosia hitaasti, nautiskellen. Muutama muukin asiakas tulee; lippuluukulla lappu kertoo, että myyjä palaa hetken kuluttua. Viisi minuuttia ennen bussin lähtöä, viimeaikojen sääilmiöt meille selvitettyään, rouva könyää koppiinsa ja myy liput.

Vuokraemäntämme kertoo ensi töikseen, että tupakoitsijoihin ei voi luottaa, ja ilmaisee eteisessä huolensa nykyajan sukupuolettomasta yhteiskunnasta. Naiset eivät ole naisia eivätkä miehet miehiä! Hän käyttää töissä enevässä määrin hametta, ja housuissa kulkiessaan mutisee Jumalalle anteeksipyyntönsä. Joku roti on oltava!

Asunnossa on korkeat huoneet, kuusikulmaiset lattialaatat, kivinen pesuallas ja koko huoneiston levyinen parveke. Sillä on oiva maku, tällä naisella joka rakastaa olla nainen.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

äitienpäivä
























Aamulla kukkakioskin nainen, jolle edellinen asiakas toivotti hyvää äitienpäivää, vaikutti hämmentyneeltä. En toivottanut samaa, ostin vain kaksi kimppua kainaloon.

Söin brunssia kolmen lapsen äidin kanssa, omani. Veli oli kerännyt valkovuokkoja. Sisko oli laittanut ja leiponut. Äiti oli vähän edellisen illan juhlissa vielä.

Puhuin Skypessä seitsemän lapsen äidin, 17 ihmisen (minunkin) mummon, neljän pikkuisen isomummon kanssa. Mummu söi kakkua jossa oli päällä persikkaviipaleita ja käytti Skypeä kuin vanha tekijä. Yhtään ei hämmentynyt äkkiä ilmaantuvista ja taas poistuvista kasvoista, viiden ihmisen limittäisistä repliikeistä. Kauppasi minulle sohvasänkyä ja sen virkattua päiväpeitettä mutta muisti heti lisätä että peitettä ei saa ilman sohvaa. Tiesi mitä minulla oli mielessä. (Sängynkin ottaisin mielelläni mutta sitä varten pitäisi sahata parikymmentä senttiä pois minun ja miehen jaloista. Saattaisi kyllä olla sen arvoista.)

Söin lounasta yhden neljän lapsen äidin ja kahden lapsen mummon ja toisen kahden lapsen äidin kanssa. Nautimme eilisten nelikymppisten rippeistä. Paljon hyviä t-juttuja, kuten tapenadea, tsatsikia ja tabouleh'ta. Kävelin kotiin maha täynnä ja ajatukset pyörien.

Hyvää äitieniltaa ja lastenkin (sillä ilman meitä ei olisi äitejäkään)!

tiistai 4. toukokuuta 2010

koti
























Kohta jäävät taakse naapurin köyryselkäiset mummot, puukeinu takapihalla, hämärä, pitkulainen olohuone ja keittiö, josta näkyy kun lapset luistelevat, auttavat lumia sulamaan kantamalla niitä ojaan, pelaavat jalkapalloa ja juoksevat pakoon äitejä, joilla on sateenkestävät ulkoilutakit.

Kodit ovat väliaikaisia. Kannetaan sisään kymmeniätuhansia tavaroita (veikkaan) ja vain kaksi ihmistä. Kannetaan ulos samat tuhannet tavarat, monet koskemattomina, ja kaksi ihmistä.

Suunnittelemme heittäytyvämme kodittomiksi taas pieneksi hetkeksi. Oikean kodittomuuden kanssa sillä ei ole tekemistä, kun on toisten tyhjiä huoneita turvana.

Minä hellin ajatusta siitä, että koko omaisuuteni mahtuisi matkalaukkuun.