kokonainen

Eilen tapasin kirjastossa kongolaisen naisen. Hän piti varvastossuja jalassaan samalla tavalla puoliksi kuin kaikki Beninissä eikä kukaan Suomessa.

Kaikki alkoi hyvin. Hän puhui vähän suomea, hymyili varovasti. Minä puhuin suomea, myötämielisesti.

Kolmannen lauseen kohdalla vaihdoin ranskaan. Hän ilahtui, helpottui, alkoi höpöttää.

Tulin välittömästi, ensimmäisessä lauseessa, evankelioiduksi. Julistaminen jatkui koko keskustelumme ajan. "Oletko viihtynyt Suomessa", kysyn, ja hän vastaa: "Kyllä, koska täällä tapasin Vapahtajan. Suomi on hyvä maa, mutta ihmiset tarvitsisivat lisää Pyhän Hengen johdatusta." Mielenkiintoisia aiheita olisi ollut monta, mutta jokainen niistä kääntyi Isään, Poikaan tai Pyhään Henkeen heti kättelyssä. Hänelle se oli ilmeisen tärkeää.

Pohdin myöhemmin: millaista olisi ollut, jos olisimme päätyneet kommunikoimaan vain suomeksi? Hän puhui suomea heikosti, valitteli saavansa suomalaisiin vähän kontaktia kielipulman tähden. Niissä muutamassa fraasissa, jotka häneltä kuulin, ehdin muodostaa kuvan aurinkoisesta ja vaatimattomasta ihmisestä.

Ranskaksi hän oli aivan toinen. Opettaja, evankelista, varustettu sellaisella afrikkalaisella spiritualiteetilla, jota olen nähnyt vain siinä maanosassa.

Kaksi identiteettiä kuin yö ja päivä. Mahtaa olla raskasta.

viitsiä

Pidän ruoka-aiheisista kokeiluista. Ne virkistävät. Joskus olemme syöneet kuukauden pelkkää kotimaista sapuskaa keskellä talvea (yllättävän haastavaa!), joskus taas kuukauden pelkkää kasvisruokaa (vaikeuksia tuotti lähinnä vakuuttaa 90-vuotias isoäiti siitä, että kyllä, kanakin lasketaan lihaksi).

Itä-Afrikan tilanteesta johtuen teimme nyt viikon mittaisen solidaarisuuskampanjan. Laskimme, paljonko meillä menee viikossa rahaa ruokaan, ja päätimme puolittaa sen. Puolikkaan lahjoitimme kuivuusalueelle Kirkon ulkomaanavun kautta.



Ei ollut kovin iso homma. Me herkuttelijat saimme aika vaivattomasti pienennettyä ruokabudjettiamme. Nälästä tai mistään sen suuntaisestakaan ei ollut pelkoa.

Viikon ruokalistallamme oli

• perunacurry kera nuudelien
• itse tehtyä leipää
• maapähkinävoita ja hummusta leivän päälle
• sikanautajauhelihapullat, perunat ja porkkanat
• vietnamilaishenkinen kaalisalaatti tofulla ja sienillä/tofulla ja munakkaalla

Kaikki ruoat olivat herkullisia (jos ei kiusaannu lihaosuuksista), ja lisäksi jäi hyvä mieli. Ajattelimme jatkaa toisenkin viikon. Oikeastaan naurettavaa, miten vähästä luopumalla voi auttaa paljon. Ja silti, Ville Rannalla oli hyvä ja harmittavan tunnistettava pointti viimeisessä Kirkon ja kaupungin piirroksessaan (katso takasivu).