torstai 1. huhtikuuta 2010

ikävä





























Ikävä on katuja jotka tuoksuivat aina joltain. Ihmisiä joita riitti jokaiseen kulmaan, monia seisoskelemaankin. Kauppoja joissa myytiin outoja tavaroita puoli-ilmaiseksi. Aarteita, jotka joku tarkoituksella oli jättänyt kadulle, jonkun toisen löydettäväksi. Lauantaiaamuja, jolloin metro oli täynnä turisteja karttoineen. Hitaita hetkiä kahvilassa, jossa oli ilmainen internet. Ja makuja, joita ei ole voittanutta.

Palasimme tänne melkein kaksi vuotta sitten. Palaamme sinne ensi kuussa, hetkeksi vain mutta silti: olen hyvin iloinen!

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Tuli vaan mieleen, että ikävähän on oikeastaan rikkaus ja onni. Kliseisestikin että on jotain mitä kaivata ja janota. Muistot ja muut. Kuin myös se mikä ei sanoin avaudu. Ihanaa, että voitte palata! :)

Laura Proust kirjoitti...

Niinhän se on: ikävä on hyväkin. Jännittävää palata pieneksi hetkeksi vanhaan, kun se voi muuttaa tämän herkän nostalgian luonnetta.