*kaksi kohtuullisen ruma Ikean pöytää yhden kivan ja itse kunnostetun lisäksi
*lukuisia koreja ja laatikoita, jotka eivät säilytä vaan niitä pitää säilyttää
*seinällinen kirjoja, joista suurta osaa ei lueta uudestaan
*Ikean hylly, joka on liian leveä 50-lukulaiseen kerrostaloasuntoon
*kamalista kamalin kolmikerroksinen metallikorisysteemi, jonka olen hätäpäissäni hankkinut vessaan vannottuani ensin, että sellaista meille ei tule koskaan
*kolme lipastoa, joista yksi roskiksesta löydetty ja kiva, toinen varhaisteini-iässä valittu vähän ällö antiikkihenkinen, kolmas Ikean tilava mutta jo vähän hajonnut
*Ei-enää-kovin-mukava sininen sohva, joka hankittiin huuto.netistä puoli-ilmaiseksi sillä ajatuksella, että sen voi päällystää. Ei päällystetty.
*lukuisia tuoleja ja palleja: Kaksi kivaa, itse kunnostettua pinnatuolia roskiksesta. Neljä käypäistä itse maalattua Ikean tuolia. Kolme kamalaa Ikean pallia. Yksi söpö mutta hiukan epämukava pikkutuoli Kierrätyskeskuksesta. Lainaan unohtunut satulatuoli. Ja kaksi parveketuolia, nojatuoli ja...
*parhaat päivänsä nähnyt ja muotoilultaan kömpelö vanhempien vanha yöpöytä
*pieni divaani, vähäkäyttöinen mutta soma
*kankaita, lankoja, pakkausmateriaaliksi säästettyjä lehtiä, narunpätkiä ja sen sellaista, joiden tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä
*astioita ehkä kuusihenkisen perheen tarpeisiin
*keittiökoneita tyyppiä vohvelirauta ja raclettepannu, joista on iloa noin kerran vuodessa
*lamppuja, joita kukaan ei rakasta
*ruukkuja niin paljon, että voisi luoda pienen italialaisen puutarhan, jos olisi puutarha eikä vain pientä parveketta
*mattoja, joita ei pidetä lattiassa (likaisia/rumia/kyllästyttäviä...)
*mikro, käyttämättömänä kellarissa
*pyyhkeitä ja lakanoita paljon suuremman perheen tarpeisiin, kellarissa
*hylätty televisio, kellarissa
*komerollinen muuta tavaraa, jota en halua ajatella – kellarissa
Mitä kauemmin istun miettimässä tätä asiaa, sitä enemmän listalle sopivaa tavaraa muistan. Asia kammottaa minua. Miten turha määritellään, tai välttämätön? Voisiko periaate olla sellainen, että luovun kaikesta, mitä en osaa kuvitella ikävöiväni? Jo se olisi paljon.
4 kommenttia:
Muutossa laitettiin kiertoon tajuttomat määrät tavaraa, mitä oltiin jemmattu ajatuksella, että näitä voi joskus tarvita. Sitä tavaraa oli järkyttävästi! Ja voin vannoa, yhtään tavaraa ei ole ollut ikävä.
Kohtuullisen tiheä muuttaminen onkin kai tarpeellisinta juuri mainitsemastasi syystä. Kummallista, miten paljon nykyään tulee säästettyä, vaikka tunnettu tosiasia lienee, että tavaran vähentäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin uuden hankkiminen. Ihan kuin kuvittelisimme, että vielä on vähän pula-aika ja tavaraa on syytä olla "kaiken varalta". Huh!
Mä käytän vaatekaapin kohdalla sitä vanhaa hyvää periaatetta, että jos en ole vuoteen käyttänyt, niin lähteköön kiertoon. Ehkä tavaroiden kohdalla raja voisi olla kaksi vuotta? Mä oon tosin semmonen epähamsteri, että hankkiudun mielelläni tavarasta eroon :D
Ilona, tuo on kyllä hyvä periaate. Vaatteiden kanssa mullakaan ei nykyään ole suurta ongelmaa, tavaran kanssa tarvitsen paljon harjoitusta. Kasasin eilen laatikollisen kirjoja hyllystä – niitä, jotka olin säästänyt ajatuksella "ei just nyt jaksa innostaa mutta ehkä joskus". Huonekalujen kanssa on vielä vaikeampaa, kun niistä suurin osa kuitekin on käytössä. Luopuminen vaatii enemmän järjestelyjä.
Lähetä kommentti