En ole synnyttänyt. En tiedä tulenko koskaan synnyttämäänkään, lapsia siis. Muuta kyllä!
Lapsen synnytys on minusta yhtä kaikki kiehtova tapahtuma – tältä etäisyydeltä katsottuna. Olen tainnut periä jotain äidiltäni, joka piti aina hälyttää paikalle, kun televisiossa joku synnytti.
Olin pitkän aikaa herttaisessa koukussa Vauva tulossa -sarjaan. Opin siitä yhtä ja toista (en edes viitsi kertoa, mitä kaikkea). Eilen tuntui kuin olisin seurannut reaaliaikaista synnytystä, kun luin Nurjat-blogin kirjoituksen kommentteineen: siellä syntyi vauva. Tuli hämmentävä tunne!
Niin pitkälle synnyttämättömän synnytysinnostus ei silti riitä, että jaksaisin osallistua s-keskusteluihin. Sellaiset nimittäin tapaavat sulkea ulkopuolelle ne, joilla ei ole kokemusta; harvaa yleensä kiinnostavat teoreettiset näkemykset synnytyksestä. Täällä on minusta aika hyvä kirjoitus siitä, miten kasvava maha ja lähestyvä synnytys käynnistävät äitinaisten maailmassa armeijaefektin: kaikki janoavat paitsi maha-aiheisia kuulumisia myös sitä, että saavat kertoa oman kokemuksensa. R-jutut ja s-jutut, ne koetut, ovat pääsylippu äitien salaperäiseen kerhoon. Mutta synnytyksestä voi kiehtoutua muutenkin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Niin voi! Mies totesi juuri pari päivää sitten, että naiseksi, joka ei halua lapsia, olen ällistyttävän kiinnostunut raskaudesta ja synnytyksestä. Tämä liittyi juurikin tuollaiseen, että telkkarista tuli joku ohjelma, jota olisin katsonut. Mutta eihän kiinnostus ja halu ole muutenkaan sama asia.
Onneksi on porukoita, joissa voi teoretisoida :)
Tätä äiti-kerhoon kuuluuvaa kyllä kiinnostais erittäin paljon ihan vain tämä teoreettinenkin keskustelu. Kun on itse kokenut vain oman lapsensa synnytyksensä ja jokaisella on kuitenkin omanlaisensa, niin mikä minusta tekisi yhtään paremman asiantuntijan kuin sinustakaan? Katso, teoreettiseksihän tämä jo meni :) Synnytys on kiehtova asia, ei siitä mihinkään pääse.
Niin, noinhan se varmaan on. Jotain synnytyskeskusteluissa (ajattelen nyt sellaisia joukkokeskusteluja, joissa on läsnä useita synnyttäneitä) vaan on usein sellaista, mistä tuntee helposti jäävänsä ulkopuoliseksi: kokemus on kai niin vahva, että aiheesta riittää erikoissanastoa, vitsejä, kauhukuvia ja tunnelmia, jotka oikeastaan voivatkin aueta vain homman kokeneelle – vaikka jokaisen kokemus onkin erilainen. Tosin luulen, että ne reippaimmat keskustelut eivät ehkä aina aukene kaikille äiti-ihmisillekään... Joskus mietin, jääkö näistä keskusteluista vallan ulkopuoliseksi myös esim. sellainen, jonka lapsi on syntynyt keisarillisesti.
Toisaalta on veikeää, että jotkut miehet tuntuvat pitävän kaikkia naisia synnytyksen asiantuntijoina, olivatpa nämä synnyttäneitä tai eivät. Hassua! Eikö mieskin yhtälailla voisi olla teoreettinen asiantuntija?
No se on kyllä totta, että tämän äiti-urani alussa keskustelut tulevasta synnytyksestä tuntui ihan salakieleltä. Siellä ne perhevalmentajat ja synnytystreenarit heitteli avautumisvaiheita ja ponnistusvaiheita eikä mulla ainakaan ollut mitään ymmärrystä mistä on kyse. Nopeasti sen vain unohtaa, kun kielen oppii. Mutta musta olis kyllä siisti ajatus, että vois olla synnytyskeskusteluja, jotka ei sulkis ulkopuolelle sitä kokemattomiakin. Eikös meillä ollut sellaisia kudinklubissa vielä puolisen vuotta sitten? Tai ennen kuin asia oli kenellekään ajankohtainen? En muista.
Niin, oikeastaan on ehkä sellainen kieli, synnytyskieli!
Ollaan me taidettu jonkinlaisia s-keskusteluja käydä omppiksessa, muistelisin myös. Mutta en mä nyt niin väittäisi, että ne on poissuljettuja nykyäänkään! Voimmehan puhua vaikka hypnosynnytyksestä, josta käsittääkseni kenelläkään meistä ei ole kokemusta ;) (se on jo aika hc-keskustelua sitten se)
Lähetä kommentti