sumu

Tässä on nyt kuva siitä sumusta, joka valtasi toissapäivänä Helsingin keskustan. Kyllä se täällä liepeilläkin häilyi. Valkoinen verho.

Olen ollut viime päivät vähän sumussa, sekaisin siitä onko päivä vai ilta. Kyseessä on sellainen sankka sumu, jossa on vaikea löytää luovia ratkaisuja, kun ei näe mitään.

Tällainen tilanne syntyy, kun moni työ etenee samaan aikaan: taittoon, painoon, julkaisuun, päätöksen asteelle. Sumu tarkoittaa minulle monia tunteja yövaatteissa (luulen, etten ehdi pukeutua), särkylääkkeitä vaativaa pään jomotusta (luulen, etten ehdi liikahtaa tietokoneen ääreltä) ja nälkää (luulen, etten ehdi syödä). Viisaampi tekisi toisin.

Onneksi sumu on hälvenevää, aina ja varmasti. Projektiluontoisissa töissä on se hyvä puoli, että ne kumoavat vanhan sananlaskun: työ loppuu tekemällä. Hetkeksi ainakin!