maanantai 5. huhtikuuta 2010

tyyli

Minusta hauskinta olisi, että ihmiset pukeutuisivat vähän hassusti. Itsekin haluaisin. Jos oudolla vaatevalinnalla voi tuottaa itselleen tai jollekin toiselle hiukan iloa, se ei ole mennyt hukkaan. Helppoa toivotunlainen pukeutuminen ei kyllä ole, sillä jonkinlainen ajatus siitä, mikä juuri nyt on muodikasta tai mitä ylipäätään kehtaa laittaa päälleen, huutelee vahvasti taustalla. En usko olevan sattumaa, saati ihan omaa keksintöäni, että tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa elämässäni rakastanut harmaata, tai että viime vuonna aloin nähdä sammutetun lilan ihan uudessa valossa.

Olen tähän asti vähän karsastanut muotiblogeja. Kuvitellut, että niissä juostaan trendien perässä ja lopulta lähinnä markkinoidaan joitakin postipojan ilmaiseksi kotiin kantamia retkuja. Otetaan kuvia kivoista mutta voi-niin-konventionaalisista asukokonaisuuksista.

Sitten löysin tieni tänne. Muotiblogi, ehkä, mutta kirjoittaja on ihan kunnon aikuinen nainen, luova ja kekseliäs (ja piti ennen neuleblogia!). Eikä tyyli ole mitään H&M:n katalogista kopioitua. Jäin aivan koukkuun. Revittyjä sukkahousuja! Kimonoita tavisvaatteiden kavereina! Yövaatteita päivällä! Muodista viis – tässä on jotain hauskaa! Tänään olen kuluttanut monta tuntia Etsyssä, josta huomasin uuden muotiblogiharrastukseni ansiosta löytyvän myös aika ihania vaatteita.

Minua ahdistaa oman tyylin tiukka määrittely. En ole lähelläkään niitä ihmisiä, jotka pukeutuvat aina vain mustaan tai harmaaseen. (Joskus kyllä yritän muuttua sellaiseksi, tyylikkääksi.) Ennen minulla ei ollut kaapissa mustaa lainkaan. Nykyään sitä on liikaa. Olen tullut varovaisemmaksi.

Ala-asteen viimeisillä luokilla pukeuduin äidin silkkipaitoihin ja jättineuleisiin. Väänsin tukkaani oudoille linnunpesäkampauksille ja värjäsin kavereiden hiuksia vesiväreillä. Ei minusta enää siihen olisi. 11-vuotiaana muistan ajatelleeni, että minulla on oikeus pukeutua juuri niin kuin haluan. Olin valmis tivaamaan perusteluja toisten puolisalaisille naureskeluille.

Päivän pohdintojen innoittamana otin tyyliblogikuvan. Tykkään hurjasti pariisilaisesta Antoine & Lilistä ostamistani helmistä, tuosta hassusti leikatusta GinaTricot'n koltusta ja Toastista tilaamistani vähän omituisista churidar-housuista. Olen kuunnellut tänään Jane Birkinin Arabesqueta (esim. tätä), sekin saattaa kuulua tähän asuun.

3 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

Huomasin sun housut, ja mun piti kehaista niitä, mutta vauva varasti huomion :)

Minusta mustiin pukeutuminen on ennen tuntunut joko mielikuvituksettomuudelta tai elämäntavalta (rokkareilla, gooteilla jne.). Nyt olen itsekin alkanut taipua siihen suuntaan. Laskin juuri, että kaapista löytyy 7 mustaa hametta, enkä ole edes hamsteri.

Laura Proust kirjoitti...

Kiitos Ilona! Ihminen taitaa jotenkin tylsistyä vanhetessaan. Usein ei jaksa kauheasti käyttää energiaa vaateasiaan, ja silloin musta on hyvä.

Iirismaria kirjoitti...

Tosi mielenkiintoinen aihepiiri enkä meinaa keksiä mitä kommentoisin, kun tämä aihe on niin valtava että se ihan leviää käsiin. Sitähän pitää pukeutua joka päivä, joskus useita kertoja. Musta tuntuu että pukeutuminen vain on yksi monista asioista jotka just nyt jää taka-alalle ja silloin on helppo valita sitä varmaa, jos ei mustaa niin muita perustylsiä, mutta takuuvarmasti siistejä vaatteita. Tylsää. Totisesti.