maanantai 4. lokakuuta 2010

Ruokalista



Olemme olleet kuusi viikkoa länsiafrikkalaisessa pikkukylässä, jossa vierailee verrattain paljon ulkomaalaisia. Se tarkoittaa sitä, että ravintolapalveluita on tarjolla paljon. Se tarkoittaa myös sitä, että monet ravintolat mainostavat tarjoavansa eurooppalaista ja afrikkalaista ruokaa, ja että ei ole ihan helppo ulkopuolisen saada selville, mitä täällä ihan oikeasti syödään. Voi vain todeta, että eräänä päivänä vuokraemännän keittiössä kiljui kana, ja hetken päästä oli hiljaista.

Meillä ei ole omaa keittiötä. Se tarkoittaa sitä, että lounaan ja päivällisen syödäkseen on istuttava ravintoloissa noin viisi kuusi tuntia päivässä. Kokki saattaa lähteä hakemaan tarvittavia aineksia kaupasta puoli tuntia tilauksen jättämisen jälkeen. Kun päivässä on kuusi tuntia töitä ja kuusi ravintolaa, paljon muuta ei ehdi. (Katukeittiöitäkin on, mutta muutama vatsatauti tekee varovaiseksi.) Siksi tyydymme välillä syömään kotona valkoistakin valkoisempaa leipää, ainoaa jota täältä saa, ja laittamaan väliin sitä tuttua purkkitonnikalaa, tomaattia ja sipulia. Samaa leipää pupellamme myös aamupalaksi, siveltynä vähän isommasta kaupasta löytämällämme ranskalaisella voilla.

Muuten täällä syödään lähiruokaa. Pizzakokki Marcel hakee margaritaansa tomaatit, sipulit ja basilikat omasta puutarhastaan, ja maku on sen mukainen. Pizza (noin 4,50 e) ei tosin ole halvimmasta päästä. Paikallisten budjettiin se ei mahdu millään.

Joka paikassa tarjotaan kalaa, joka päivä. Sen kanssa on aina tomaattipohjaista kastiketta, jossa on ravintolasta riippuen enemmän tai vähemmän chiliä. Kala on usein erinomaista, joskus vain ihan ok, mutta silti kuuden viikon jälkeen aika usein kyllästyttävää. Vaihtoehtoisesti on useimmiten tarjolla katkarapuja. Tomaattikastikkeessa. Tai pelkkää tomaattikastiketta. Hienommista ravintoloista saa myös jättikatkarapuja, mustekalaa ja muita mereneläviä (lienee sanomattakin selvää, että yleensä ne ovat tomaattikastikkeessa). Punaista lihaa täällä syödään hyvin vähän.

Tomaattikastike on täällä erinomaisen maukasta, tuoretta ja sipulista. Toki nyt on jo sellainen tunne, että muukin maistuisi. Eilen saimme ihanaa vaihtelua, loistavaa maapähkinäkastiketta paikallisten suosimasta ravintolasta; riisin kanssa sen hinnaksi tuli noin 1,50 e. Myös herkullisia munakkaita on tarjolla.

Lisukkeiksi on tarjolla tyypillisesti spagettia, riisiä, kuskusta, ruokabanaania, jamssia, perunaa ja maissipuuroa. Maissipuuro on paikallisten perusruoka, muovikippoon hyydytetty, maissijauhoista valmistettu puuromainen seos. Vastaavaa valmistetaan myös ainakin vehnästä ja maniokista. Sitä syödään ainakin mausteisten, tomaattipohjaisten kastikkeiden kanssa; perehtymiseni on vielä kesken. Kaduilla myydään erilaisia papuja ja linssejä, jotka kiinnostavat minua kovasti, mutta ennen keittiön saapumista perehtymistä on vaikea aloittaa.

Ruokakulttuuri raottuu täällä vähitellen. Hitaasti, kuten kaikki muukin.

2 kommenttia:

Seija Kurunmäki kirjoitti...

Ihana kuulla teistä. Hyvä että ruokaa on saatavana. Kuulostaa ihan herkulliselta vaikkakin työläältä. Kyllä sitä ruisleipää ja hapankorppua pitää laittaa tulemaan. Ja ehkä homejuustoa.
Sydämellä!

Ilona kirjoitti...

Kauhean jännää lukea näitä kuulumisia! Hyvä, että syötävää löytyy, vaikka valkoinen leipä varmasti alkaa kyllästyttää. Pidän peukkuja, että keittiö saapuu pian ja että yhteiselonne sen kanssa muodostuu maukkaaksi :)

Terveisin Ilona, joka söi tänään lounaaksi hieman surullisen eineslasagnen, kun ei jaksanut illalla kokata itse