Olen neulonut. Austermannin Silk Alpaca on ihana lanka, ostin sitä joskus Tallinnan Karnaluksista ja tein siitä jo itselleni villatakin. Nyt valmistui hyvin pieni villatakki. Lähipiirissä on kasvavia mahoja. Kohta niistä tulee ulos takittomia.
Jokin uusi odottaa minuakin mutta en tiedä vielä mikä. Se on onnellista ja huolestuttavaa silloin, kun arvelen maailman helposti nyrjähtävän sijoiltaan. Mietin, onko työ sitä vain mistä saa rahaa. En haluaisi ajatella niin.
Aika etenee, minä kirjoitan ja syön keittoa. Istun yläkerrassa, joka on suljettu jo. Lumi pyörii puista kohti maata.
4 kommenttia:
Tykkään näistä kuvista. Hyviä värejä ja varjoja. Kamalsti tykkään.
Ja villatakki on ihana. Ihana.
Kiitos isoinpapu, ilahdutit!
Tuo on kiva villatakkimalli, ja näkemistäni kuvista päätellen toimii söpösti myös päällä. Se jääpi nähtäväksi :)
Enää en ole varma onko koskettava tunnelma enemmän näissä kuvissa vaiko tekstissä. Niin. Ehkä se on yhdistelmä, jossa on niin monta tartuntapintaa omaan mieleen, eika itsekään tiedä mikä niistä kosketttaa...
Suloinen ajatus, että mahoista tulee takittomia olentoja ulos. Ja sitten ne saavat pukea tuollaiset suloiset takit. Ei ollenkaan huono asia.
Lähetä kommentti