Ompelu, tuota, ompelu ei ole helppoa.
Otetaan vaikka joogamattopussi. Tai siis tarkkaan ottaen pilatesmattopussi, jonka lupasin tehdä lahjaksi. Ihan helppohan sellainen on. Putkilo, joka kiristetään päistä. Vuori nyt sentään tarvitaan, että ei näyttäisi ihan lörppäseltä. Kuka vaanhan sellaisen tekee, ja pari tuntia siihen menee korkeintaan.
Yritys 1: Päätän tehdä kerrankin niin ammattimaisesti, että ihan oikeasti leikkaan palat oikean kokoisiksi. Ompelussa kun olen ollut sellaista huomaavinani, että mitoilla on oikeasti suht paljon väliä, ja monesti on tullut pelokkaana leikattua ihan jättisuuria paloja. Toki muistan saumanvarat.
Leikkaan. Sekä varsinainen kangas että vuori ovat tietenkin sellaisia, joita ei voi repiä, ja joita joku (en voi ymmärtää kuka!) on joskus leikannut vähän miten sattuu. Tarkasti ährään paloja.
Pohdin, miten päin mikäkin kiinnitetään. Mihin tulee nauha. Siihen menee kauan. On nälkä.
Ompelen. Jälki ei ole täydellistä, mutta tyydyttävää sentään.
Mittaan. Pussi on ihan hyvä. Vain sentti puuttuu. Totean, että ylisuuret palat olisivat sittenkin olleet parempia kuin ylipienet. Että sitä olisi voinut ajatella. Että koon riittävyyden olisi peräti voinut priorisoida.
Onneksi veljellä on uusi tyttöystävä, jolla on hyviä ominaisuuksia:
1) kiva
2) pienempikokoisen joogamaton omistaja
3) vaikutti ihan aidosti edes vähän tykkäävän epäonnisesta pussistani
Tästä leppyneenä totesin, että voinhan tehdä uuden. Versio 2 on kai tunnetusti helpompi. Ja oli se! Vaihdoin kyllä kankaat revittäviin täyspuuvilloihin. Paljon mukavampaa. Viiniäkin oli. Ja vahingosta viisastuneena tein käsittääkseni viisi senttiä liian väljän pussin. Menköön.
Opetus: Mittaaminen on erityisen hyödyllistä, jos sen tekee tarkkaan joka kohdasta. Jos kankaan repii, mitoissa pitää olla vähän varaa. Leikkaus- ja ompelutaitoni riittävät tällä hetkellä lakanatyyppisen kankaan käsittelyyn.
Tekevä oppii.
7 kommenttia:
Aina ei auta koulutuskaan. Surauttelin tyytyväisenä pienen trikoopaidan valmiiksi asti ja se onnistui oikein hyvin. Sitten vasta tajusin, että olin leikannut neuloksen väärään suuntaan eli se jousti pituussuunnassa :) Voisi olla vähän vaikeaa tunkea vauvaparkaa siihen. Tämä epäonninen saa lähteä Kanadaan nukenvaatteeksi ja leikkasin suomalaiselle vauvalle nöyränä uuden paidan, tällä kertaa oikein päin.
Voi voi. Kiitos kuitenkin tarinasta, josta opin, että trikoon ylipäätänsä voi laittaa väärinpäin. Se voi olla hyödyllinen tieto siinä vaiheessa, kun uskallan edetä trikooseen ihan vakavissani.
Mä en tajua, miten juuri tuo palojen asettelu voi ompeluhommissa olla niin kovin vaikeaa (tietenkin tuossa mattopussissakin revin kankaan just ison kuvion keskeltä, mikä ei tokikaan ollut alkuperäinen tarkoitus – muistin vaan hyvän kuvioideani kaksi sekuntia liian myöhään).
Hieman huolestuneena katson tuota ylintä kuvaa; säilyttääkö M kitaraansa noin lähellä lämpöpatteria näillä pakkasilla..?
OT, heh, onneksi tuli tuo kitarankaulakin kuvaan, niin intouduit kommentoimaan :) Tuo on käsittääkseni kyllä kakkoskitara, mutta myönnettäköön, aika lähellä patteria on!
Kiitos tuhannesti ihanasta lahjasta.Se toimii hyvin joogatunnilla ja olet aina mielessäni,kun nappaan sen tiistai-iltaisin mukaani!
t.Kristiina
Kristiina, ole hyvä vaan. Opin jo niin hyvin, että rupesin suunnittelemaan uraa joogamattopussien ompelijana :) Tosin on kyllä vähän epäeleganttia, että sä pääset lukemaan tällaisia lahjanteon vastoinkäymisiä, sehän on vähän kuin paljastaisi lahjan hinnan...
sain tiistaina kateellisia huokailuja joogapussistani ja uteliaita tiedusteluja,että mistä niitä saa,joten voisi olla menestysbusiness.....
t.Kristiina
Lähetä kommentti