sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

ihminen

 

Sinä päivänä kun Japanissa oli ydinonnettomuus eikä sitten ollutkaan, meillä oli lainassa kissa.

Sinä päivänä kerrottiin, että Minamisanrikun kaupungissa 10 000 ihmistä on kateissa. Minamisanriku Minamisanriku. En ole tuntenut Japanin kaupunkeja koskaan, mutta meillä on nenäliina jossa on Japanin kartta. Kerran huvittelin pohtimalla, mitkä siinä nimetyt paikat sopisivat Suomeenkin. Tappi-järvi. Kasatori. Matsuura. Takatori.

Katsoin kaameita videoita ja kuvittelin niissä nähtyjen autojen kuljettajia, sitä hetkeä kun he näkivät vesimassan tulevan ja tajusivat että tämä ei ole painajainen eikä kauhuelokuva. Lainakissa makasi pöydällä tietokoneen lämmössä. Ajattelin että kissa on ihastuttavan tyyni ja hätkähtelemätön, ei sellainen dramaattinen reagoija kuin koira. 

Kävelin muutaman korttelin ympäri ja likainen lumi näytti Sendailta vaikka en tiedä miltä siellä näytti ennen. Linnut lauloivat suurena kuorona, vesi valui pitkin jalkakäytäviä, aurinko paistoi kuin ydinreaktori.

Kotiin tullessani kissa näytti välinpitämättömän ilahtuneelta. Leivoin suklaakeksejä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Löysin tämän nyt. Mahtava kuvaus, ja mikä kissa!!

Marseillesta bisou Sisko

Anonyymi kirjoitti...

Votre commentaire a été enregistré.
L'affichage de votre commentaire peut prendre quelques instants.

Näin vastaa blogisi viestiin, kun olen Ranskassa!
Sisko

Laura Proust kirjoitti...

Sisko, kiva kun kävit! Virtuaalinen kohtaaminen, maat ja meret välissä eivät haittaa.