Se oli kuukausien jälkeen ensimmäinen paikka, jonka katossa kieppuivat tarpeeksi tehokkaat vispilät. Sisällä oli hämärää, joimme kylmät kaljat. Seinän maali hilseili, koko baari oli aivan tyhjä.
Kaiuttimista kuului amerikkalaisia kappaleita, jotka olen viimeksi kuullut kouludiskossa. Ääni ei rätissyt. Tuntui melkein kodilta, rennolta, ihmeelliseltä. Olimme kaupungissa!
Tarjoilija kulki keinuen, parfyymipilvi perässään. Hänellä oli lattialuudalta näyttävä polyesteriperuukki. Vessassa hana valutti yli äyräiden.
Kun tulimme toisen kerran, kuukauden kuluttua, keinuva nainen sulki minut runsaaseen syleilyynsä. "Te tulitte taas", hän huudahti, ja äänessä oli jotakin kujeilevaa. Peruukki oli uusi. Hän, Maria, kertoi Norsunluurannikosta. Se oli hänen kotimaansa. "Paljon kauniimpi kuin Benin. Kannattaa käydä siellä!"
Kolmannella kerralla hän katsoi televisiosta särinää, jonka jostakin kohtaa erotin Titaniciksi. Puolet vispilöistä oli lakannut ikuisen vatkaamisensa.
Neljännellä kerralla pyysimme jotakin alkoholitonta, mutta mitään ei ollut. Ei vettäkään. Mutta olutta on, Maria sanoi iloisesti. Ja viskiä.
Viidennellä kerralla hän kertoi ravintolasta. Ravintolastaan. Hän kirjoitti numeronsa paperilapulle ja pyysi käymään. "Vain lyhyt zemimatka!" Ei tosin vielä, sillä ravintola avautuisi vasta tammikuussa.
Se oli viimeinen kerta. Seuraavalla viikolla lensimme pois. Abidjanin kautta, luki lipuissa. Enää se ei pitänyt paikkaansa.
Tänään Marian kotimaasta kerrotaan tällaista. Sydämeni kääntyilee.
6 kommenttia:
Moi Laura! Kirjoitat koskettavasti; matkalla tapaamasi ihmiset antavat uutisille kasvot. Pidän blogistasi, upeita kuvia ja hienoja pohdintoja, tunnelmia...
Me ollaan joskus pyöritty samassa opinahjossa ;). Itse bloggaan anonyymisti, joten en tässä sen ihmeempiä vihjeitä tiputtele, mutta blogini juttujen perusteella ehlä arvaat kuka olen :). Kiva törmätä täällä blogimaailmassa, jossa itse olen hyvin tuore tulokas.
Pienen mökin emäntä, kiitos kauniista sanoistasi (ja arvaan toki!). Hauskaa, että löysit tänne, ja vielä parempaa, että löysin näin sun blogisi. Ryhdyn heti vakiolukijaksesi, mulla on ihan liian vähän kirjablogeja lukulistoilla :)
Tämä oli lyhytproosaa, tarina, jossa oli paljon sisällä. Kiitos. Välillä tuntuu täysin absurdilta ja epäoikeudenmukaiselta, että me täällä vain elämme...turvallisessa Suomessa. Elämä ei tosiaan ole reilua, ei millään muotoa.
Kirjailijatar, sekin ihmetyttää, miten helppo monenlaiset katastrofit on ohittaa, kun ei pysty samastumaan tilanteeseen. Yksi Maria vaikuttaa ainakin minuun enemmän kuin järjellä ajateltuna pitäisi.
Norsunluurannikon tilanteessa on minusta kaikista ahdistavinta se, että uutisoinnista on helppo nähdä, kuinka kaukaisena ja merkityksettömänä sitä pidetään: monta kuukautta lehdissä oli vain pikku-uutisia että "siellä on vähän levotonta", ja nyt yhtäkkiä löytyi 800 raa'asti teloitettua ikään kuin yllättäen.
Tällaisissa asioissa Saharan eteläpuolinen Afrikka ei kyllä saa paljon apua muulta maailmalta, edelleenkään. (Veikkaan, että yhä moni ajattelee, että "no, edelleenkin vain 800 uhria". Itsekin tunnistan, että ajattelisin eri tavoin, jos samat 800 olisi tapettu vaikka Göteborgissa tai Los Angelesissa.)
Ensin katsoin kuvaa kuitista ja naurahdin ajatusta osasyylisyydestäni siihen.
Sitten juttu eteni suuntaan, joka synkensi mielen. Eurooppalaisen on vaikea ymmärtää, kuinka helposti länsiafrikkalaiset kriisit leviävät yli rajojen, ja kuinka huolissaan ihmiset naapurimaissa tästä syystä ovat. Mitä tapahtuisi, jos pyssymiehet yht'äkkiä tupsahtaisivat Grand Popoon? En halua ajatella.
OT, niin, emme tosiaan vetäneet noita kaikkia kuutta ihan kaksin. Hyvä että tämä asia tuli nyt tälläkin foorumilla julkituotua :)
Tuota synkempää suuntaa en haluaisi minäkään ajatella. Onneksi sentään Beninin presidentinvaalit näyttävät menneen ihan rauhallisesti. Mutta tosiaan leviäminen on varmasti hyvin mahdollista siksikin, että perheet vaikuttavat aika paljon levinneen maarajojen yli (tai sitten maarajat on vedetty perheiden väliin...). Hyvin ahdistavaa.
Katson kuvia Abidjanista ja ajattelen että ne voisivat olla Cotonousta, ihan samannäköistä. Nuoret miehet näyttävät Luikkarilta ja D:ltä, aseet vain käsissään.
Lähetä kommentti