tiistai 10. toukokuuta 2011

konditionaali




Ottaisin vaatimattoman elämän. Sellaisen jossa vietettäisi vapaita iltoja ja kiireettömiä aamuja, tehtäisi päivisin töitä ja oltaisi ihan tavallisia. Keitettäisi ja paistettaisi, leipää leivottaisi. Yrttejä laitettaisi ja tapetteja vaihdettaisi. Luettaisi kirjaa aamulla ja töiden jälkeen. Istuttaisi ja ihmeteltäisi, elokuvia katseltaisi kun huvittaisi.

Olisi rahaa niin että voisi maksaa laskut ja joskus ostaa itselleen jotakin. Olisi mielekkäät tekemiset molemmilla, ei mitkään elämän kestävät ihmeellisyydet, vaan ihan tavalliset työt. Sellaiset missä riittäisi, että on ihan fiksu, kohtuullisen mukava, melko taitava, varsin koulutettu. Ei tarvitsisi olla yli-ihminen, supersuorittaja, kaikkitaitava. Ei superlatiivi muutenkaan.

Sellaista mietin kun makasin tänään Seurasaaren kalliolla, auringonkiilassa, kirja kädessä. En ihmeellisempää. Paitsi sitä että ihmisillä oli liian vähän päällä. Sortseja ja avokkaita. Hullut!

9 kommenttia:

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Ihana teksti ja hyviä haaveita :). Mitä kirjaa luit Seurasaaressa?

Laura Proust kirjoitti...

Shields loppusuoralla. Maistuu luku luvulta paremmin. Lisäksi tietoinen yritykseni varata keskeytymätöntä aikaa lukemiselle vaikuttaa vähentävän kirjallista tuskastumistani.

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Kivaa :)

Kirjailijatar kirjoitti...

Minullakin oli hame ilman sukkauhousuja. Tuntui kesältä yhdeksään asti illalla, jolloin rupesi palelemaan.

Minäkään en jaksa olla superlatiivi, enkä tykkää superlatiiveista. Konditionaali on aika armollinen, mutta joskus pitää ottaa vähän imperatiivi käyttöön, kun komennan itseäni.

Laura Proust kirjoitti...

Kirjailijatar, mitähän mulle on tapahtunut, kun ei oikeasti eileniltana tuntunut helteeltä? Ehkä ainakin pyöräily vaikutti asiaan; tuuli iskee toisella tavalla kuin kävellessä. Varjossa oli minusta aika koleaa vielä, ja mulla oli kuitenkin ihan pitkähihainen paita...

Tänään taidan muuten tarvita imperatiivia minäkin.

Ilona kirjoitti...

Tuollainen elo kelpaisi kovasti paljon minullekin. Mutta on näinkin ihan hyvä.

Laura Proust kirjoitti...

Niin Ilona, jossain vaiheessa minunkin tekstissäni luki, että "onnea on ilmankin". Onneksi. Silti arvaan, että pitkän päälle mielekäs tekeminen tai sen puute vaikuttaa onneenkin aika paljon. Maailma olisi parempi, jos jokaisella olisi oma paikka.

OT Raihala kirjoitti...

"Mitähän mulle on tapahtunut, kun ei oikeasti eileniltana tuntunut helteeltä?"

Jos saan auttaa niin rouvapa on hyvä ja kertoo, missä oli viime elo- ja tammikuun välisen ajan! :D

Laura Proust kirjoitti...

OT, niin, onkohan siitä nyt seurauksena sitten jokin loppuelämän kestävä palelu? Tai sitten pitää lähteä karaisemaan itseään johonkin ihan hitsin kylmään paikkaan.

Todettakoon, että juuri nyt istun kyllä ulkona, neuletakissa ja hameessa mutta ilman sukkahousuja. Eikä ole kovin kylmä :) Mutta ei nyt varsinaisesti voi puhua hikiviiksistäkään.