Eilen tapasin kirjastossa kongolaisen naisen. Hän piti varvastossuja jalassaan samalla tavalla puoliksi kuin kaikki Beninissä eikä kukaan Suomessa.
Kaikki alkoi hyvin. Hän puhui vähän suomea, hymyili varovasti. Minä puhuin suomea, myötämielisesti.
Kolmannen lauseen kohdalla vaihdoin ranskaan. Hän ilahtui, helpottui, alkoi höpöttää.
Tulin välittömästi, ensimmäisessä lauseessa, evankelioiduksi. Julistaminen jatkui koko keskustelumme ajan. "Oletko viihtynyt Suomessa", kysyn, ja hän vastaa: "Kyllä, koska täällä tapasin Vapahtajan. Suomi on hyvä maa, mutta ihmiset tarvitsisivat lisää Pyhän Hengen johdatusta." Mielenkiintoisia aiheita olisi ollut monta, mutta jokainen niistä kääntyi Isään, Poikaan tai Pyhään Henkeen heti kättelyssä. Hänelle se oli ilmeisen tärkeää.
Pohdin myöhemmin: millaista olisi ollut, jos olisimme päätyneet kommunikoimaan vain suomeksi? Hän puhui suomea heikosti, valitteli saavansa suomalaisiin vähän kontaktia kielipulman tähden. Niissä muutamassa fraasissa, jotka häneltä kuulin, ehdin muodostaa kuvan aurinkoisesta ja vaatimattomasta ihmisestä.
Ranskaksi hän oli aivan toinen. Opettaja, evankelista, varustettu sellaisella afrikkalaisella spiritualiteetilla, jota olen nähnyt vain siinä maanosassa.
Kaksi identiteettiä kuin yö ja päivä. Mahtaa olla raskasta.
2 kommenttia:
Jännä havainto. Kielikö on persoonallisuuden perusta? Vai käykö hän ranskankielisessä seurakunnassa, kun ei tunne suomenkielistä evankelioimissanastoa? Monet tulevat toisaalta hyvin uskovaisiksi vieraassa maassa, koska se antaa tukea ja itsevarmuutta suuren epävarmuuden keskellä. Näinhän muslimienkin käy kokemukseni mukaan.
Olen miettinyt, miltähän itse vaikutan sellaisten mielestä, jotka tuntevat minut vain (kököksi) ranskaksi. Vieraalla kielellä sitä liittyy kielenkäytöllään helposti vahingossa tietynlaiseen ihmisryhmään, kotikielen keskellä on ryhmistä ja rajoista paljon tietoisempi.
En tiedä, kuinka hyvin tämä tapaamani kongolainen olisi lopulta pärjännyt suomeksi, mutta sellainen vaikutelma tuli, että keskustelu olisi saattanut jäädä lyhyeksi. En jostain syystä usko, että hän olisi suomeksi ryhtynyt evankelioimaan, kun olisimme olleet enemmän "minun tontillani".
Voin hyvin kuvitella, että vieraassa maassa uskonto tarjoaa hyvän tukikohdan, sopivalla tavalla tutun ehkä.
Lähetä kommentti