äitienpäivä

Aamulla kukkakioskin nainen, jolle edellinen asiakas toivotti hyvää äitienpäivää, vaikutti hämmentyneeltä. En toivottanut samaa, ostin vain kaksi kimppua kainaloon.

Söin brunssia kolmen lapsen äidin kanssa, omani. Veli oli kerännyt valkovuokkoja. Sisko oli laittanut ja leiponut. Äiti oli vähän edellisen illan juhlissa vielä.

Puhuin Skypessä seitsemän lapsen äidin, 17 ihmisen (minunkin) mummon, neljän pikkuisen isomummon kanssa. Mummu söi kakkua jossa oli päällä persikkaviipaleita ja käytti Skypeä kuin vanha tekijä. Yhtään ei hämmentynyt äkkiä ilmaantuvista ja taas poistuvista kasvoista, viiden ihmisen limittäisistä repliikeistä. Kauppasi minulle sohvasänkyä ja sen virkattua päiväpeitettä mutta muisti heti lisätä että peitettä ei saa ilman sohvaa. Tiesi mitä minulla oli mielessä. (Sängynkin ottaisin mielelläni mutta sitä varten pitäisi sahata parikymmentä senttiä pois minun ja miehen jaloista. Saattaisi kyllä olla sen arvoista.)

Söin lounasta yhden neljän lapsen äidin ja kahden lapsen mummon ja toisen kahden lapsen äidin kanssa. Nautimme eilisten nelikymppisten rippeistä. Paljon hyviä t-juttuja, kuten tapenadea, tsatsikia ja tabouleh'ta. Kävelin kotiin maha täynnä ja ajatukset pyörien.

Hyvää äitieniltaa ja lastenkin (sillä ilman meitä ei olisi äitejäkään)!