Kolme viikkoa on kulunut, ja me olemme saaneet kodin. Koti on turkoosi yltä ja päältä, se loistaa harmaiden harkkorakennusten ja kaislaseinien keskellä. Meillä on lemmikkeinä liskoja ja termiittejä.
Talo tunnetaan kylällä "talona, jossa on uima-allas". Niin: pihan keskellä on kyllä uima-allas, mutta käytössä se ei ole, sillä käyttö maksaisi rahaa. "Talo, jossa on uima-allas" taas tunnetaan siksi, että sen madame – meidän naapurimme ja vuokraemäntämme – myy jäätä ja mehua. Hänellä on lämmin nauru.
Kodissa on yksi huone, jossa on suuri sänky, pieni muovipöytä ja kaksi tuolia, muovia tietenkin. Kodissa on mosaiikkilattiainen vessa, jossa on suihku myös mutta ei ovea. Vessan vetäminen tuntuu eurooppalaiselta tuhlaavaisuudelta.
Ikkunoista näkyy taloa kiertävä muuri ja pala taivasta. Madame ja hänen tyttärensä laittavat ruokaa huoneistonsa ja muurin väliin rakennetussa keittiössä, jonka varustelu noudattelee täkäläistä linjaa: sija tulisille hiilille, vesihana ja muutama matala taso. Valtavia sinkkivateja. Siellä he istuvat ja keittävät.
Puhetta on ollut, että mekin saisimme keittiön, enemmän meille tutun: jääkaappi ja keittolevy. Ainoastaan sellainen ongelma on, että koko maasta on kaasu loppu. On opittava odottamaan odottamatta, mieluummin kaislamatolla maaten kuin kengät jalassa malttamattomana tähyillen, että joko joko joko.
1 kommentti:
Voi hyvänen aika. Ja noin rauhallisesti ja tunnelmoiden tätä kerrot.
Jopa niin että tänne asti se tuntuu ihan normaalilta. Jopa minusta, joka tunnistan, että en voisi elää siellä - edes viikkoa. Saati puolta vuotta. Älkää hyvänen aika tunteko huonoa omaatuntoa, emmehän mekään tee sitä täällä.
Toivottavari pärjäätte siellä ja kotieläimenne ovat kesyjä. Vai olisiko parempi että eivät ole kesyjä. Ja tietysi olisi kiva jos saisitte keittiön, jotta varjosi ei olisi noin kapea. Ikävä alkaa teitä olla.
Täällä ongelmat ovat toiset...esim. montako grammaa mitäkin rasvaa saa ja pitää syödä...ja ketä pitää uskoa! t. Ä
Lähetä kommentti