torstai 14. lokakuuta 2010

ruokahuomiot

Kylän parhaiten varustellusta kaupasta saa nigerialaisia kaurahiutaleita. Koti-ikävän lievitykseen: sekoita vettä ja maitojauhetta, lisää kaurahiutaleet ja vähän suolaa. Anna liota 15 minuuttia ja kauho suuhun. Toimii.

Purkkitonnikalan ja purkkisardiinien melkein jokapäiväinen sietokyky on kokonaisuudessaan noin viisi viikkoa. Enää en pysty katsomaan niihin päinkään. Jotain muuta pitäisi keksiä. Tällä hetkellä menossa ovat sulatejuustoleivät (löysimme La vache qui rit'ä siitä "isosta" kaupasta, tiesittekö että se säilyy lämpimässä?), jotka eivät ole kovin ravitsevia. Tarvitsisin kai vinkkejä raakaruokailijoilta. Aineksia ei ole kovin paljon mutta ne ovat kyllä tuoreita…

Syön liian vähän suolaa. Siitä kertonee se, että yksi pieni oliivi maistuu aivan taivaalliselta. Myös sipsit, joita täällä saa ostaa suomalaiseen hintaan (tai ehkä ylikin) ja ranskanperunat ovat uutta lempiruokaani. En olisi uskonut.

Täällä kahvintuottajamaiden keskellä kahvi on (melkein aina) murukahvia, jonka kyljessä lukee (melkein aina) Nescafé. Lisäksi purkissa kerrotaan mm. seuraavaa: "Good to know: Coffee is naturally rich in antioxidants. More on the benefits of coffee and health: www.nescafe.com." Ja vielä: "Good to remember: A Nescafé break is ideal for taking time out, a treat and stimulation combined. Antioxidants help fighting against free radicals, one of the main reasons of aging."

Leikkuulauta on kätevä kapistus. Meillä ei tietenkään ole sellaista. Uudet toverimme afrikankiertäjät ovat varustautuneet mm. autotarvikeliikkeestä löytämillään origamiastioilla, jotka ovat perusasennossa littania muoveja, mutta taitettuina vedenpitäviä kulhoja. Leikkuulautakin on! Aivan oivallista.

Paikalliset ajattelevat, että eurooppalaiset eivät siedä lainkaan chiliä. Se on sääli, sillä täällä sitä olisi montaa sorttia. Monesta syömästäni ruoasta chili on tyynesti jätetty pois.

Ikävöin kaihoisasti ruoanlaittoa. Valkosipulin tuoksua käsissä. Kuumenevan öljyn ääntä. Vihannesten kiiltäviä, juuri leikattuja pintoja. Pilkkomista. Raastamista. Paistamista. Makujen syvenemisen taikaa.

2 kommenttia:

Seija Kurunmäki kirjoitti...

Juuri sitä olen ajatellut, että ruoanlaittolakko on teille tosi tuskaisaa. Mietin sitä joka kerta kun itse teen ruokaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on kyllä yllätys! Että siellä on niin vähän valinnanvaraa... Eivätkö ihmiset kasvata torille myytäväksi vaikka mitä? Vai eivätkö tiedä että maailmassa on vaikka mitä?? Ihmettelee Sisko